Olemme uudistaneet ja laajentaneet profiilitietoja käyttäjien toiveiden mukaisesti! Ole hyvä ja tarkista profiilissasi olevat tiedot ja täydennä korttia tiedoilla jotka haluat jakaa koulukavereittesi kesken.
HUOM! Suurten uudistuksen kunniaksi tarjoamme nyt kaikille palvelun käyttäjille
ILMAISEN vuoden kultajäsenyyden, jonka avulla saat palvelun kaikki ominaisuudet käyttöösi, jos:
- päivität profiilisi tietoja
- sallit Koulukaverit palvelun yhteistyökumppanien lähettää sinulle tarjouksia
Muistathan painaa sivun lopussa olevaan ”Tallenna tiedot” nappia muokattuasi profiilitietoja.
Olen lueskellut näitä kohtalotovereideni keskusteluja kiusaamisesta ja välillä osallistunutkin niihin. On surullista huomata, miten usein se jättää läpielämän tai ainakin vuosikymmeniä kestävät arvet, miten monien itsetunto ja elämänilo on täysin tai osittain tuhoutunut. Toiset taas ovat pärjäilleet ja toisilla mennyt jopa ihan hyvin, mutta katkeruus on kuitenkin jäänyt kaivelemaan tavalla tai toisella. Joko näkyvänä vihana tai sitten kylmänä vahingonilona, jos kiusaajalla ei ole mennyt hyvin. Käyn välillä vilkaisemassa, jos sivustolta löytyisi vaihteeksi vähän lohdullisempia tarinoita ja muutamia olen löytänyt, joiden kohdalla elämä selvästi näyttää voittaneen. Omalla kohdallani voin todeta, että näin on käynyt. Vaikka ne asiat joskus pulpahtaa mieleen ikävinä muistoina, niin en voi sanoa, että olisin jotenkin katkeroitunut. Koen ne ennemminkin koetuksina kuin huonona kohtalona. Elämä koettelee meitä kaikkia tavalla tai toisella, mutta palkitsee myös. Tsemppiä kaikille kiusatuille, varsinkin teille, joilla vuosien tai vuosikymmenien takaiset kokemukset vieläkin sattuu. Vielä on toivoa.
K.H.
13.07.2007 00:55
Re: Kiusaamisen jälkiseuraukset
Mulla on jäänyt sellainen että olen helvetin vahingoniloinen jos jostain vain kuulen että kiusaajillani menee huonosti...
Se mitkä arvet he jätti muhun, miksi mä olisin iloinen heidän puolesta.
Vahingoniloisuus on juuri se tunne mikä mulla on jos heillä menee huonosti ja toivon että menis vielä huonommin....
A.E.
19.07.2007 13:32
Re: Kiusaamisen jälkiseuraukset
En ollut kovinkaan suosittu kolussani .Kärsin kovastikkin koko kouluaikani 1-7 luokilla . Myhemmällä iällä sitten alkoi tai oikeastaan jo nuoruusvuosina päihteidenkäytö ja lopulta sairastuminen 21 vuotiaana skitsofreniaan . Ei varaankaan ollut hyväksi se kiusaaminen ja tuli niitä stressi-haavoittuvuus elementtejä . Mutta löysin sitten tavan purkaa patoutumia eli se keino oli valokuvaus josta olen saanut kans.välisiä huomion osoituksia (13 hyväksyntää kans.välisistä kilpailuista 4 näyttelyä ym ym ) . Mutta olen edelleen katkera kaikille koulukavereilleni kiusaamisesta . ONKO NYT HYVÄ OLO . EN KOSKAAN ANNA ANTEEKSI . Ei koskaan kutsuttu luokkabileisiin ,aina olitte mollamassa . Sitten vielä opettajat siunasivat sen . Mitä saitte siitä kun kiusasitte ja puhuitte seläntakan pahaa ei ollut yhtään kavera koulussani tai ehkä yksi . KIITOS KAIKILLE ELÄMÄNI PILAAMISESTA
yammu
26.07.2007 20:48
Re: Kiusaamisen jälkiseuraukset
Pelottaa vieläkin uudet tilanteet samalla kun jännittää.En pysty luottamaan itseeni missään tilanteessa ja olen arka,sisäänpäin kääntynyt paitsi tutussa seurassa ja ystävieni kera.En luota itseeni enkä siihen,että onnistuisin missään vaan epäilen itseäni aina.Olen vaan rento tutussa seurassa.Näen vieläkin painajaisia kouluvuosistani ja saatan herätä hikisenä jopa kyynelten kera.On jäänyt paljon muutakin,mutta tossapa nuo,jotka ovat eniten esillä.
Henna Pöntinen
05.02.2008 20:04
Re: Kiusaamisen jälkiseuraukset
Uskoisin,etta suurin osa meista nyt jo seniori vaiheessa elavista koululaisista olimme paremmissa olosuhteissa,kuin nyky nuoret ja nuoret aikuiset.Olemme kokeneet median kautta jo usean vuoden aikana kaikenlaiset hirmuteot eri vaiheissa opiskelijoiden koululaitoksissa ja niiden ulkopuolella! On tekeilla murhaajien profiileja,joista on usein selvinnyt :ahdistelu kouluvuosina ja yksinaisyys.Jospa vihdoinkin olemme huomanneet,mihin tuollainen nuoren kiusaaminen voi johtaa! Toisaalta voin vaan todeta omalta kohdaltani,etta rangaistus on ollut vastassa ei vain kiusaajilla,mutta monilla muilla salaisen pahuuden harrastajilla. Lapsen ja nuoren vanhemmilla on suurin vaikutus tassakin asiassa.
Senior citizen
13.02.2008 16:50
entäs opettajan taholta tullut kiusaaminen?
Onko kenelläkään muulla kenties ollut kokemusta opettajan taholta tulleesta koulukiusaamisesta. Vaikka olen jo yli kuusikymppinen, olen usein miettinyt, mitä kansakoulunopettajamme käytös on mahtanut aiheuttaa itseäni haavoittuvimmissa yksilöissä. Kuulisin mielelläni kokemuksia ja selviytymistarinoita, mikäli niitä löytyy.
e.s.
eva salim
13.02.2008 18:45
Re: Kiusaamisen jälkiseuraukset
hei kaikki kiusatut tiedän miltä teistä tuntuu?olen saman aiheen allaviitaten ollut myöskiusattu.ja jälkihoitoon olen mennyt psykiatrille saamaan lääkitystä masennukseen ja traumatilan hoitoon on tehonnut.kyllä te kaikki puhutte totta kerran kiusattu kärsii jälkiseuraukset.ja mitä kiusaaja on samanlainen paskiainen nyt?hyvä kysymys.nyt olin saanut tietoo sen eräät on menestynyt ja eräät tipahtanut pois kokonaan?itse olen jotenkuten pärjännyt.toimin poliisi tehtävissä.ja näen aikalailla millaisessa mielentilassa porukka on.monessa asiassa näkee että hyvää ja että todella huonoja asioita.pitäkää kiusatut lippukorkealla.jos tuntuu pahalta menkää hoitamaan masennus ja traumat pois....:)
Jokke
13.02.2008 20:13
Koulukiusaamisesta
Kiusaaminen voi olla myös sanallista, hienovaraista ja älykästä. Sanallista lumipesua. Taidokkaasti muotoiltuun sanalliseen hyökkäykseen voi olla lähes mahdotonta vastata. Sanallinen hyökkäys voidaan muotoilla siten, ettei mikään vastaus pelasta uhria. -- Miten voi nousta sellaisten tilanteiden yläpuolelle, ettei ne satuta? Myös jälkeenpäin?
Jokainen koulukiusattu on joutunut kehittämään omia puolustusstrategioita. Moni on jäänyt yksin strategioidensa kanssa ja on voinut kantaa sitä mukanaan aikuisikään asti. Voi kunpa apua olisi kaikille ollut heti saatavilla! Ne voivat yhä rajoittaa omaa elämää.
Mutta koskaan ei ole myöhäistä omia strategioitaan muuttaa ja löytää joustavampia tapoja. On myös mahdollista käsitellä menneisyyden tapahtumat rakentavasti.
Kysymys on kait viimekädessä itsetunnosta. Elämänkoulussa on monia hankalia tilanteita ja ihmisiä, joista vaan pitää luovia. Paras konsti lienee huumori. Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa - sanotaan. Katkeruudesta olisi hyvä päästä, ja ajatella vaikka, että se tyyppi oli silloin nenäkarva. Ja jos sillä huonosti menee, niin ajatella, että nenäkarva sai ansionsa mukaan. Ja jos sillä menee hyvin, ja vielä on katkera niin olla onnellinen siitä, ettei onneksi nyt ole pakko syödä sitruunoita.
Konsteja on monia nousta tilanteiden yläpuolelle, jotta ne lakkaavat kiusaamasta. Nauru vapauttaa.
Ja itkukin, jos on joku turvallinen henkilö, jolle asioista voi kertoa. Jotkut jutut voi olla niin pahoja, jos ei omin konstein pysty asioita käsittelemään. Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää onnellinen lapsuus!
Kaikille koulukiusatuille tsemppiä. Ja kiusaajien olisi asiallista pyytää anteeksi. Sekään ei ole koskaan liian myöhäistä.
J.Kemppinen
14.02.2008 02:08
Re: Kiusaamisen jälkiseuraukset
juu kyllä huumori on paikallaan? mutta ei kaikki ymmärrä sitä??mitä sanoitte sanallinen voima.eli sana sanaa vastaan.nimiteley ja herjaaminen voi kyllä sattua aikalailla.ellei mennä liiallisuuksiin.on kaikkea kuultu urani aikana.nuoret naiset on kyllä pahimpia mitä olen joutunut törmäämään.voi kyllä huumorila mikäli se auttaa.tai pötkiä pois kokonaan.ettei tule fyysisiä vaivoja.
sekä muistelen itsekkin noita reppana aikoja.naureskelen jälkeenpäin.tehkää eräs konsti vahvistakaa itsenne sekä fyysisesti ja psyykkisesti niin voitte paremmin elämässä.itse olen aika hyvässä kunnossa en anna enää keiden hyppiä silmille.hoitakaa itesenne kuntoon....:)
jokke
16.02.2008 18:29
Re: Kiusaamisen jälkiseuraukset
Kansakoulussa jo oli jonkinmoista kiusaamista, mutta oppikoulussa se sitten "repesi". Asia muuttui, kun joudun/pääsin "pahaksi pojaksi". Eipä sitten enään kiusattukkaan, kun "taustajoukoissa" löytyi nuorisokodissa asuvia. Se että asuin "nuoriksessa" tapahtui aivan omasta halustani, kun en isäni kanssa tullut toimeen.
Jälkeenpäin ajatellen "nössöstä" tuli kovis. Se että asuin nuoriksessa, antoi tiettyä auktoriteettia kieltää kiusaajia, etsimästä uutta kohdetta luokaltamme. Joten heidän kiinostuksen kohteet löytyivät muualta.
Miten koulukiusattuna olleena on vaikuttanut nykyiseen elämääni ? On sillä kenties ollut vaikustusta, paljonkin. Olen periksiantamaton, tietyllä lailla vailla empaattisuutta, monasti en tunne ns. harmaata aluetta.
Ja jatkumona vielä, keskimmäistä lasta kiusattiin koulussa. En nähnyt "merkkejä" yms. mutta kun sain tietää asiasta, niin . . . . Ensinnäkin, periksiantamattomuudesta oli hyötyä, sillä loppujenlopuksi rehtori otti (lue: pakoitettin) lopputilin ja opettaja päättikin käyttää hyväkseen mahdollisuuttaan jäädä aikaisemmin eläkkeelle.
Toki pojan kanssa on tullut työstettyä asiaa ja eräs keino, mikä eritoten auttoi, oli itsepuolustus-lajin harrastuksen aloittaminen.
Itselläni ei aikoinaan ollut sitä mahdollisuutta, mutta kaiketi "viesti" että joku harrastaa tsm. lajia, estänee kiusatuksi joutumista. Samoin se tietoisuus, että tosipaikan tullen ei ole enään pelkastään vastaanottava osapuoli, "säteilee" ulospäin.
julma jj
19.02.2008 00:56
Re: Kiusaamisen jälkiseuraukset
Minuun kiusaaminen vaikutti niin, että en siedä epäoikeudenmukaisuutta, enkä heikomman alistamista vaan yritän puuttua asiaan. Minua ei myöskään kukaan pysty enää lyömään tai muuten loukkaamaan ilman seurausta. Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan..Olen oppinut pitämään puoleni.
Tietysti tästä voi tulla ongelma,kun joutuu herkästi sanaharkkaan,kun ei suostu kuuntelemaan haukkumista ja arvostelua vaan sanoo vastaan. Olen joidenkin mielestä hankalaihminen kun en suostu heidän pelinappulaksi ja sylkykupikseen...
r.i.
23.03.2008 10:05
Re: Kiusaamisen jälkiseuraukset
Mua kiusattiin 4. ja 5. luokalla pojasta tykkäämisestä. Koulu oli Kiveriön ala-aste Lahdessa ja kiusaajat Paula Pulkkinen, Tiina Sappinen, Heidi Sairanen ja Markus Schroderus. Paula oli se, joka aloitti kiusaamiseni pettämällä luottamukseni. Yksillä synttäreillä oli leikitty pullonpyöritystä ja, kun vuoro oli osunut muhun, kuiskasin tykkäämäni pojan nimen Paulan korvaan ja vannotin, että ei kertoisi eteenpäin. Seuraavana päivänä koulussa tieto oli jo levinnyt ja kiusaamiseni alkoi. Yhdellä välitunnilla mua peloteltiin, että mun ihastuksen kohde haettaisiin mun luokse, mistä mulle on jäänyt ikävä trauma. Tämän trauman takia en ole vielä tänäkään päivänä pystynyt antaa miehen lähestyä mua. Että kaikki te äidit, jotka luette tämän, ei kannata edes "leikillään" kiusoitella lastaan jos hän on ihastunut johonkin tai jos saatte tietää, että lasta on kiusattu kyseisestä aiheesta, ottakaa se tosissaan, koska siitä voi seurata yksinäisyyttä pitkäksi aikaa lapselle. Itse olen sairastanut masennusta, mm. tämän takia, jo monta vuotta enkä ole vieläkään täysin parantunut siitä. Kiusaajani ei varmasti muista mitään koko jutusta, mutta mun puolesta...BURN IN HELL!!
N. K
01.09.2010 12:09
Re: Kiusaamisen jälkiseuraukset
Kiusattu ja kiusaaja omalta osaltaan on auttanut monessa yhteiskunnallisessa asiassa, ja tulossa toimeen erilaisten ihmisten kanssa
Työkavereita et saa valita mutta toimeen tulee tulla its eolin 12 vuotta se sylkykuppi mihin kaikki ongelmat tuotiin . pääluottamusmies. n keskisuuressa työpaikassa ,.
Muistin monasti miltä se tuntuu olla nyt kiusattu ja toimia äärirajoilla oman tuntonsa kanssa vaikka siitä palkkaakin maksettiin
Nyt 24 vuotta tuon piinan jälkeen alkaa vasta mieli tasoittua mutta en usko sen piinan koskaan sieltä kuitenkaan mihinkään häviävän
Kiusaamista on monta tapaa yksi oli siellä koulussa johon osallistuin mutta olin myös itse kohteena . Se on monasti varmasti auttanut jotta olen pystynyt silti tasapainoiseen elämään . vaatii todella pitkän ajan jotta ihmisen mieli voi unohtaa joitakin asioita . anteeksi on sanana hyvä mutta silloin kun ihmistä loukataan tahallisesti ja jatkuvasti sekin on vain yksi sana
