Olemme uudistaneet ja laajentaneet profiilitietoja käyttäjien toiveiden mukaisesti! Ole hyvä ja tarkista profiilissasi olevat tiedot ja täydennä korttia tiedoilla jotka haluat jakaa koulukavereittesi kesken.
HUOM! Suurten uudistuksen kunniaksi tarjoamme nyt kaikille palvelun käyttäjille
ILMAISEN vuoden kultajäsenyyden, jonka avulla saat palvelun kaikki ominaisuudet käyttöösi, jos:
- päivität profiilisi tietoja
- sallit Koulukaverit palvelun yhteistyökumppanien lähettää sinulle tarjouksia
Muistathan painaa sivun lopussa olevaan ”Tallenna tiedot” nappia muokattuasi profiilitietoja.
Itse olin kouluaikoina suosittu ja pidetty poika eli "pahis". Istetuntoa pönkittäen ja asemaani vahvistaen, tuli kiusattua jotain ikätovereitani ja sen vuoksi olen joskus myöhemmin itkenyt ja voinut pahoin muistellessani, että olen voinut olla todella niin ilkeä jollekkin ja koittanut painaa toisen itsetuntoa ja arvostusta alemmas ja alemmas... Anteeksi en henkilökohtaisesti ole uskaltanut jälkeenpäin pyytää, vaikka monesti on tehnyt mieli, eikä ole oikein mahdollisuuksiakaan kun ei toisista tiedä missä päin nykyään vaikuttaa. Olisi varmaan todella outoa kiusatusta, jos kaivaisin puh.nro.n selville ja pyytelisin yli 10 vuoden tapahtumia anteeksi? Jos toinen on vaikka unohtanut kaiken ja avaisin vaan vanhoja haavoja uudelleen auki...? Mutta kuka tietää vaikka törmättäisiin ja juteltaisiin,siinä tilanteessa olisi pakko yrittää saada suunsa auki ja olen varma että siinä tilanteessa olisin heikko,epävarma ja haavoittuvainen, ihan kuin ikätoverini oli silloin yli 10 vuotta sitten....
-J-
06.10.2004 22:16
Re: Anteeksi!!!
Hei, J!
Kyllä minä olisin todella hyvilläni, jos joku kiusaajani joskus etsisi puhelinnumeroni ja pyytäisi anteeksi. En pitäisi sitä yhtään outona käytöksenä. Sellaista vain ei ole tapahtunut... Minua ei edes kutsuttu luokkakokoukseen :( Taidan olla kiusattu edelleenkin.
Siispä jos siltä tuntuu, pyydä ihmisiltä anteeksi! Se kannattaa aina. Varmasti jonkun elämä muuttu hetkessä paljon paremmaksi, kun ei tarvitse enää miettiä vanhoja juttuja.
susanna
07.10.2004 09:25
Re: Anteeksi!!!
Olen samaa mieltä kuin edellinenkin: pyydä vain reilusti ent. kiusatuiltasi anteeksi! En minäkään siitä pahastuisi, päinvastoin: olisi helpompi antaa itsekin anteeksi ja ennenkaikkea unohtaa.
Nyt aikuisena on ollut outoa tavata kouluajan kiusaajia, aikuistuneita miehiä, kenties perheenisiä. Yksi sellainen lähetti vuosia sitten siskoni kautta minulle terveisiä. HAH! Pyysin laittamaan takaisin, että MUISTAN KYLLÄ !
Helmikuussa -04 kävin talvilomalla kotikaupungissa sukulaisia tapaamassa. Yhden yön olin pikku perheeni kanssa yötä Hotelli Kajanuksessa ja oli jotenkin hämmentävää, että respassa työskenteli entinen luokkakaveri ala-asteelta, yksi pahimmista kiusaajista. 4-kymppinen mies, alkava kalju. Ensireaktiot olivat: vieläkö sinä täällä olet töissä! ja: olemmeko me jo NOIN vanhoja! (minulle naisena tuskin kaljua päälaelle tulee... )
Poislähtiessä kävi mielessä, että käyn sanomassa, että muistatko minut, että 5.-6.- luokilla sinä, opettajan poika, olit yksi pahimmista kiusaajistani.. mutta ajttelin että olkoot. Luulen nimittäin, ettei hän tunnistanut minua. Ja ajattelin, ettei se mitään hyödytä kuitenkaan. Nyt jälkeenpäin harmittaa, etten käynyt siinä respassa juttusilla. Kaveri kuitenkin huomasi (ja oli vaivaantunutkin) minun tuijotukseni.
Ei minua(kaan) fyysisesti kiusattu. Kiusaaminen oli nimittelyä ja huutelua. Olin tavattoman huono oppilas, ruma ja huonosti puettu, hiukset takkuisena. Olin myös arka ja hiljainen. Itsetunto oli jo valmiiksi huono, eikä asema koululukassa todellakaan sitä vahvistanut!
Olisi kiva, jos nyt aikuistuneet kiusaajat ja kiusatut jaksaisivat muistuttaa omille lapsilleen, että kotiolot eivät ole lapsen itsensä vika! Kiusaamalla vain lisää lyödään lyötyä.
Kun myöhemmin aloitin opiskelut, oli yllätys huomata, etten olekaan tyhmä!!! Minä ymmärrän, opin, osaan, oivalla. Itse asiassa olin vallan hyvä oppilas. Mutta toisiin luokkakavereihin oli vaikea suhtautua ja kavereita oli vaikea saada, olin kait jo valmiina hyökkäysasetelmissa tyyliin: minuahan ei enää kukaan kiusaa. Opettajat koin lähinnä viholliseksi - kiusaamiseni aloitti opettaja.
Omien lasten suhteen olen niinikään ollut varsin herkkänahkainen ja seurannut tarkkaan koulutaivalta. Ajatuksena on ollut, että minun lastani ei kukaan kiusaa - mutta ei minun lapseni muitakaan kiusaa.
A.H.
08.10.2004 13:58
Re: Anteeksi!!!
Hei!
Tottakai sun kannattaa pyytää kiusatuiltasi anteeksi.Jos mun kiusaajat etsisvät mun numeron jostain ja soittaisivat mulle ja haluaisivat pyytää anteeksi niin luulen,että he myös saisivat anteeksi.Ja minullekin tulisi paljon parempi mieli.
Ensi keväänä on luokkakokous,en tiedä viitsinkö mennä sinne jos ne mun kiusaajatkin tulee sinne?
Solros
08.10.2004 14:00
Re: Anteeksi!!!
Onhan noita tapauksia sattunut joka paikassa. Anteeksipyytäminen ei ole koskaan liian myöhäistä. Minuakin hiukan simputettiin lähinnä yläasteella, johtuen ehkä siitä, että olin vaan huomattavasti muita pienempi, ja heikkohermoinen.
No, ei se mitään. Yksi niistä kiusaajista pelaa tänäpäivänä jalkapalloa belgiassa, toinen vetää kamaa jossain, ja kolmannen kanssa teen töitä yhdessä välillä, ja lopuista tyypeistä ei oo havaintoa vuoden 1998 jälkeen.
Niin se maailma meitä muokkaa,tasan ei mee nallekarkit!
agee
28.11.2004 02:50
Re: Anteeksi!!!
Itse nauraisin todella paskaisesti jos joku niistä vatipäistä tulisi pyytämään anteeksi. Vitut, sitä henkistä helvettiä en anna anteeksi, en ikinä.
n.rantavuoti
29.04.2007 16:14
Re: Anteeksi!!!
Sama kun edellinen, anteeksi en anna ,en ikinä, voivat suksia sinne missä aurinko ei paista!!!
A.Ekström
03.07.2007 14:49
Re: Anteeksi!!!
aaaaaaa
aaa
25.07.2007 09:37
Re: Anteeksi!!!
En halua ryhtyä tekopyhäksi, mutta siltikin vaikka kävin läpi henkisen helvetin, seurakunnan päiväkerhosta lukion viimeiseen päivään asti. Vihasin itseäni, koska uskoin olevani huonompi kuin muut, hautosin ties minkälaisia itsetuhoisia ajatuksia, taistelin itseni kuitenkin läpi ja vaikkakin muistan kuinka kamalaa ja vaikeaa tuo aika oli, niin nyt lopulta olen sinut asian kanssa..
5 vuotta jälkeen päin voin jo hyvillä mielin sanoa, että olen antanut kaiken anteeksi, (mutta en unohtanut) Ja olen jopa kiitollinen, sillä ilman teitä en olisi se ketä olen nyt, en olisi tehnyt niitä ratkaisuja jotka matkani varrella tein, enkä olisi tässä nyt.. Onnellisena!
Toivon että minun kiusaajistani edes joku lukisi tämän viestin tietäen että on saanut anteeksi. Ja vinkki, enää ei kannata yrittää alistusta.
Eli jos jonkun mieltä painaa vanhatkin teot, suositukseni on pyytää anteeksi, ei siitä ole vahinkoakaan. Parempi katsoa, kuin katua vielä myöhemmin..
M.G.
29.07.2007 11:18
Re: Anteeksi!!!
Minua kiusattiin peruskouluaikoina. Lähinnä kuisaus oli nimittelyä ja syrjimistä.
Jota harrastivat luokan kovaääniset pojat ja myöhemmin muutama tyttökin.
Johtu luultavasti siiitä, koska olin ujo ja hiljainen. minulla oli silmälasit(joista ei tosin kukaan koskaan kiusannut) ja lisäksi menestyin koulussa loistavasti.
En ole ihan varma olenko antanut anteeksi. ehkä johtuu siiitä, että kukaan iusanneista ei kinä ole ''tunnustanut''... kai niitä hävettää.
olen kyllä mielestäni saanut antaa joillekin kiusaajille takaisin samalla mitalla, niinä kertoina kun baarissa entinen kiusaaja on tullut iskemään.... törkeät pakit on saanut.
Mutta kuten joku tässä aiemmin mainitsi, niin ilman kuisaajiani en olisi se kuka nyt olen.
pyhjapah
05.08.2007 11:44
Re: Anteeksi!!!
Minä itse, kiusattu olen selvittänyt kiusaajieni kanssa välini ja tajunnut ettei kiusaajillani ollut asiat sen paremmin kuin itsellänikään. toki jäi arvet ja luottamus meni täysin ihmisiin. anteeksi olen kuitenkin antanut. Toki kannattaa kiusaajan pyytää anteeksi.itse tuhoinen olen ollut ja nykyään syönkin masennuslääkkeitä.Mutta elämä on kasvamista. Tsemppiä!
tuixu
08.08.2007 14:38
RE: Anteeksi!!!
-J- :lle
Jos minun koulukiusaajani, edes joku niistä, ottaisi yhteyttä anteeksipyynnön merkeissä, se olisi enemmän kuin uskaltaisin edes toivoa.
Muistaakseni kouluni ensimmäisinä vuosina minua härnättiin lähes joka päivä, koulumatkalla tai koulussa. Ja tuo härnääminen tuntui minusta aina kiusaamiselta.
Jotenkin tuo turrutti ainakin minua siten, että minusta tuli pessimisti (ainakin ihmissuhteissa). Vaikka joku olisi tarkoittanut hyvääkin, saatoin jotenkin omassa mielessäni vääristää sen kiusaamiseksi.
Nyt vuosien päästä olen pohtinut niitä kouluvuosiani jolloin minua kiusattiin. On monia, joille haluaisin sanoa että olen antanut jo anteeksi. Ja on yksi, jolle haluasin sanoa: Toivottavasti olet jo aikuistunut.
Tuo koulukiusaaminen muutti minua siten, että jos joku poika tuli juttelemaan ja koin tämän olleen kiusaajani, saatoin syventyä johonkin muuhun niin etten kuullut mitä minulle yritettiin sanoa.
Tässä on vielä jotakin mitä haluan sanoa: Pyytäisin anteeksi omaa huonoa käytöstäni teitä kohtaan jotka joko kiusasitte minua sekä teitä joiden luulin kiusanneen minua. Haluaisin myös pyytää anteeksi omia väärinkäsityksiäni monista erinäisistä asioista.
