Re: Entä jos kiusaaja on opettaja?
Kerron tarinan, jossa kiusaaminen on kääritty mielenkiintoisesti opettajan pedagogisen metodin sisään. Tapahtui 1957 tai 58 kansakoulun 1. tai 2. luokalla. Opettajalla oli tapana siistiä oppilaittensa puheenpartta seuraavan periaatteen mukaisesti: Jos joku oppilaista kuuli toverinsa sanovan ruman sanan, tämän oppilaan velvollisuus oli mennä kuiskaamaan tuo ruma sana opettajan korvaan. Seuraavaksi rumia puhuvan oppilaan piti myös kuiskata sama sana opettajan korvaan mahdollisen rangaistuksen määrittelyä varten. Kävi sitten niin, että eräänä päivänä minun suustani pääsi "hiivatti". Sillä silmänräpäyksellä eräs luokkatoverini - muuten paras kaverini siihen aikaan - kirmaisi opettajan luokse kuiskaamaan sanan tämän korvaan. Ja sitten tuli minun vuoroni ja kuiskasin "hiivatti". Mutta sana ei kelvannutkaan opettajalle. Yritin muistella kuumeisesti rumia sanoja, mutta en tiennyt niitä, koska kotonani ei kiroiltu. Vain "hiivatin" tiesin ja sitten papin suusta kuulemiani Paholaisen nimityksiä, "Piru", "Perkele" ja "Saatana". Ne kaikki kuiskutin opettajan korvaanm, mutta yksikään ei kelvannut. Jouduin nurkkaan kai valehtelusta. Nurkka oli minulle jo ennetään tuttu, koska taisin olla koulussa villinpuoleinen ja sain siellä seistä tuon tuosta. Nurkka oli omalaatuinen sopukka seinään upotetun pönttöuunin ja muuratun seinän välissä. Talvella, kun uunit oli lämmitetty kuumiksi, nurkassa tarkeni. Melkein joka päivä joku oppilas seisoi nurkassa. Välillä kuului kopsahdus, kun pieni koululainen pyörtyä kupsahti lattialle... Mikä saa opettajan toimimaan tällä tavoin? Tämän metodin onnistuminen perustuu siihen oletukseen, että kaikki lapset ovat keskenään ystäviä. Kateutta ei esiinny laisinkaan, puhumattakaan kostonhimosta. Kaikkihan tietävät, että näin ruusuista elämä ei ole edes "viattomassa lapsuudessa". Tässä esimerkissä opettaja siis luo tilanteen, jossa oppilailla on mahdollisuus kontrolloidusti ja opettajan valvovan silmän alla kiusata kavereitaan. Oliko opettaja tietoinen toiminnastaan? |
