10.06.2004

LVYK-74 tapasi 30 vuoden jälkeen
(kirjoittajana Elli)

Lauantaina 22. toukokuuta 2004 kokoontuivat Lempäälän-Vesilahden yhteiskoulun kahdeksansien luokkien oppilaat vuodelta 1974 viettämään ylioppilaskirjoitusten ja lakkiaisten 30-vuotis "kokoontumisajoja". Teemana oli tule sellaisena kuin olet, 70-luvun henkeen, laita edes lakki, jos mikään muu ei mahdu päälle.

Mukana oli parikymmentä 51 oppilaasta ja 5 opettajaa. Ensin noudattelimme lakkiaispäivän reittiä: veimme ruusut sankarihaudalle ja kävimme tarkastamassa vanhan koulumme. Juhlasalin portailla otettiin taas virallisia kuvia. Sitten poikkesimme verestämään muistoja Routamaan baariin, joka tosin oli muuttunut sekä nimeltään että miljööltään.

Varsinainen juhlamme oli illanvietto hotelli Kanavassa. Söimme hyvin ja kuuntelimme toistemme tarinoita siitä, miten 30 vuotta oli kulunut. Lähes kaikki olivat aivan 'itsensä näköisiä'. Vain muutamaa en olisi tunnistanut, ja heidänkin kohdallaan muutos oli positiivista. Jäinkin ihmettelemään, että miten ihmeessä voi 30 vuotta kulua jättämättä jälkiä, kaikki oli kuin silloin ennen. Juttu jatkui kuin tuota väliaikaa ei olisi ollutkaan. Parhaat kaverit löysivät toisensa ja supatus kävi kuin takapulpetissa ennen. Suurin ero entiseen taisi olla, että opettajia ja heidän panostaan kiiteltiin kovasti. Sitä en muista kuulleeni silloin kouluaikana. Yksi meistä kiitteli jopa ylioppilaslautakunnan, joka oli reputtanut hänet ruotsin kielestä. Siitä suivaantuneena peräänantamaton kaveri luki kesän aikana ruotsia, kirjoitti sen syksyllä ja korotteli muitakin arvosanoja. Tuloksena oli yo-lakki, sekä myöhemmin opiskelu ja pitkä ura opettajana. Hän myös kiteytti monen ajatuksia sanomalla, että ei se niin tärkeää ole, että saavuttaisi elämässä jotain ihmeellistä, tärkeää on olla "kunnon ihminen".

70-luvun teeman toteutus jäi vähän iloisen jälleennäkemisen varjoon. Emme tainneet muistaa niitä levyjäkään paljon soitella. Lähinnä yritettiin muistella erilaisia asioita, tärkeimpänä tietysti luokkalaisten metkut ja pahanteot. Huomasimme, että olimme olleet sittenkin aika kilttejä. Yhdellä oli päällään lakkiaisasu, ihan tämän kevään muotia muuten! muutamalla oli päässä yo-lakki, ja niiden epäiltiin kutistuneen. Opettajat poistuivat korrektisti puolilta öin. Joukkomme alkoi pikku hiljaa huveta, mutta sitkeimpien osalta ilta jatkui vielä keskustan diskossa, jossa verryttelimme lastemme ikäisessä seurassa. Viimeiset jaksoivat valomerkkiin, jonka jälkeen nuori portsaripoika näytti jo aika epätoivoiselta yrittäessään saada meitä ulos. Juttua olisi riittänyt vaikka pariksi päiväksi. Eli eiköhän oteta taas pian uudelleen!

Suosittelen lämpimästi vanhojen luokkakavereiden tapaamista muillekin!