Tärkeä tiedote

Olemme uudistaneet ja laajentaneet profiilitietoja käyttäjien toiveiden mukaisesti! Ole hyvä ja tarkista profiilissasi olevat tiedot ja täydennä korttia tiedoilla jotka haluat jakaa koulukavereittesi kesken.

HUOM! Suurten uudistuksen kunniaksi tarjoamme nyt kaikille palvelun käyttäjille
ILMAISEN vuoden kultajäsenyyden, jonka avulla saat palvelun kaikki ominaisuudet käyttöösi, jos:

    -  päivität profiilisi tietoja
    -  sallit Koulukaverit palvelun yhteistyökumppanien lähettää sinulle tarjouksia

Muistathan painaa sivun lopussa olevaan ”Tallenna tiedot” nappia muokattuasi profiilitietoja.

   

 

Kun Lisa Ihmemaasta kasvoi isoksi

20.04.2011
O_Lisa2_256_sig

– On kuin parasta kirjallisuutta, kun joku vanha koulukaveri kertoo elämäntarinansa. Opiskelin aikoinaan vuoden kansanopistossa, ja siellä oli näyttelijäopiskelija-tyttö, jota en ollut nähnyt vuoden 1987 jälkeen. Tapasin hänet äskettäin, ja hän kertoi koko elämäntarinansa puolessa tunnissa. Koin saaneeni kuin lahjan, kun joku jonka olen tuntenut vain hetken, kertoo minulle koko elämänsä, Luova johtaja, luennoitsija ja tietokirjailija Lisa Sounio kuvailee.

 

Lisa pitää yhteyttä entisiin koulukavereihinsa nykyään lähinnä satunnaisesti. Hän onkin pyrkinyt ottamaan vanhoja koulukavereitaan mukaan muun muassa työtapaamisiinsa. Lisa on työskennellyt paljon ulkomailla, joten luokkakokouksiin osallistuminen on jäänyt vähemmälle. Lisa haaveilee lukion luokkakokouksesta, sillä olisi niin mainiota kuulla lisää vanhoista kavereista. Heidän kanssaan tuli koettua monta ikimuistoista hetkeä, kuten luokkaretki Neuvostoliittoon tanssimaan ja laivailu neuvostoajan Viroon. Juhlahumussa eräs rehtori kantoi oppilaita selässään!

 

– Olen innostunut siitä, että muutamat vanhat koulukaverit ovat lähettäneet minulle joulukortteja vuosikymmeniä, vaikka en ole lähettänyt yhtään takaisin. Se kertoo siitä, että ihmisillä on tarve vaalia suhdetta omaan alkuperäänsä. Olen tosi otettu siitä, että tällainen nostalgiabuumi on olemassa omien koulukaverien etsimisessä. Nyt jaetaan näitä muistoja ja tunteita, niin ylä- kuin alamäkiä. Ihmiset ovat oppineet nauramaan itselleen, mikä on mahtavaa, Lisa ihastelee.

 

Kokeilua ja rajojen rikkomista

 

Lisalla on kesämökki lapsuutensa paikkakunnalla, Parikkalassa. Siellä hän näkee myös vanhoja opettajiaan ja koulukavereitaan. Kouluvuosien ihmisistä Lisalle on jäänyt parhaiten mieleen ala-asteen tietotekniikan opettaja.

 

– Me tehtiin jo silloin kaikenlaisia videoita, näytelmiä, kuunnelmia ja kaikenlaisia kokeiluja. Se madalsi kynnystä itseilmaisuun, mikä minusta olisi hirveän tärkeää. Ala-asteella tehdyssä videossa näki itsensä melkein elokuvatähtenä, kunnes murrosiän epävarmuus vei mukanaan ne unelmat, Lisa huokaisee.

Koulunkäynti ei ollut helppoa Lisalle. Hän tunteekin muodostavansa edelleen suhdettaan kouluaikoihinsa kaikilla tasoilla.


– Minulle oli vaikeaa istua paikallaan ja kuunnella auktoriteetteja, joten en ollut opettajien lempilapsi. Ajattelin kuitenkin, ettei koskaan ole liian myöhäistä saada onnellinen suhde opettajiin, joten lehtihaastatteluissa nostankin heitä esille ja kehun heitä, Lisa kertoo.

 

Opiskellessaan aikoinaan Svenska Handelshögskolanissa Lisa havaitsi suomenruotsalaisten olevan toki hienostuneempia kuin hän, itäsuomalainen maalainen, mutta ei yhtään sen fiksumpia. Lisa kannustaakin kaikkia kokeilemaan asioita ennakkoluulottomammin, eikä kuuntelemaan liikaa esimerkiksi perheenjäsenien ja ystävien neuvoja. Lisa on itsekin etsinyt rohkeasti paikkaansa maailmassa ja opiskellut muun muassa viidessä eri yliopistossa hakiessaan omaa suuntaansa. Opintien jälkeen vuorossa oli mutkikas uratie. Ja työelämässä vasta nahkaa nenänpäälle kasvaakin! On pakko oppia ottamaan takaiskut huumorilla!

 

Brändikäs revanssi

 

Lisan syksyllä julkaistua Brändikäs-teosta on painettu jo 5000 kappaletta. Parhaillaan hänellä on työn alla uusi kirja, joka kulkee tällä hetkellä nimellä ”Uutiset”. Se kertoo siitä, miksi media on entistä erottamattomampi osa kaikkien elämää.

 

– Olen aikoinaan hakenut varmaan Suomen jokaiseen lehti- tai mediataloon, sekä kaikkiin mainostoimistoihin, mutta minua ei ole palkattu niistä mihinkään. Ehkä tämä on nyt minun revanssini, Lisa nauraa.

Lisa haluaisi jatkossakin kehittyä ja tulla tunnetuksi kirjoittajana. Suunnitelmissa on kirjoittaa ainakin kolme kirjaa, mutta hän toivoo tulevaisuudessa perustavansa vielä uusia yrityksiä.

 

– Kun kirjoittaa uutta kirjaa, niin se on itsellekin kauhea yllätys, mikä siitä lopulta tulee. En uskalla kuitenkaan edes haaveilla, että olisin loppuelämäni kirjailija. Olen nyt vasta tietokirjailijan alku, olen tehnyt yhden teoksen. Olen aina myös opettanut. Opiskeluaikoinani toimin kotitalousopettajana kunnes sulatin opiskelijoiden mustikat! Toiset ovat puolestaan sanoneet, että olen superverkostoituja. Itse koen olevani enemmänkin eräänlainen liima eri asioiden välillä, Lisa täsmentää.