Tärkeä tiedote

Olemme uudistaneet ja laajentaneet profiilitietoja käyttäjien toiveiden mukaisesti! Ole hyvä ja tarkista profiilissasi olevat tiedot ja täydennä korttia tiedoilla jotka haluat jakaa koulukavereittesi kesken.

HUOM! Suurten uudistuksen kunniaksi tarjoamme nyt kaikille palvelun käyttäjille
ILMAISEN vuoden kultajäsenyyden, jonka avulla saat palvelun kaikki ominaisuudet käyttöösi, jos:

    -  päivität profiilisi tietoja
    -  sallit Koulukaverit palvelun yhteistyökumppanien lähettää sinulle tarjouksia

Muistathan painaa sivun lopussa olevaan ”Tallenna tiedot” nappia muokattuasi profiilitietoja.

   

 

Teini-ikäisenä maahanmuuttajana Suomessa

20.09.2011

– Opiskelin suomen kieltä ja kulttuuria koko 8. luokan, ja sain heti tullessani runsaasti erityisopetusta. Ruotsin kielestä sain vapautuksen. Venäjälle jääneet kaverit pääsivät vauhdilla eteenpäin. He opiskelivat lukiossa, suunnittelivat ammattiopintoja ja seurustelivat. Minulla puolestaan kesti muutama vuosi ennen kuin sain suomalaisia kavereita, Ellen Olga Ermakova kertoo alkutaipaleestaan Suomessa.

 

Ellen tuli Suomeen 13-vuotiaana äitinsä kanssa. 16-vuotiaana hän muutti äitinsä luota Sotkamosta, sillä hän pääsi ensimmäisellä yrityksellä sisään Savonlinnan taidelukioon. Ellen olisi voinut mennä heti lukioon, mutta hän kertasi ensin 8. ja 9. luokan, sillä hänen kielitaitonsa ei riittänyt lukio-opintoihin Suomessa.

– Olin pahimmassa teini-iässä ja ainoa venäläinen koulussa. Elin ulkomaalaisena Kainuussa, missä ihmiset ovat luonnostaan erakkoja. Toisaalta se aika oli mielenkiintoista, opiskelin kieltä ja kulttuuria, ostin nuorten suosituimpia lehtiä ja katsoin listaohjelmia televisiosta, Ellen kuvailee.

 

Isoimpana yllätyksenä Suomessa Ellenille tulikin hänen itsensä nopea sopeutuminen kulttuuriin. Häntä oli etukäteen varoitettu muun muassa tylyistä suomalaisista ja tylsästä suomalaisesta ruuasta, mikä ei maistu miltään.

 

– Suomessa parasta Venäjään verrattuna on se, että sinut otetaan vastaan ihmisenä. Jos olisin jäänyt Venäjälle, en tiedä miten olisin löytänyt itseni sieltä. Teini-ikäisenä tykkäsin rokista, en ollut niin tyttömäinen kuin perinteinen venäläinen nuori nainen, lisäksi olin hyvin suorapuheinen. Tämä ei kuitenkaan ole enää nykytilanne. Suhtautumiseni perheeseen, ystävyyteen ja rakkauteen on erilainen. Enkä ole enää yhtä "tyytyväinen" suomalaiseen erakkomaisuuteen, Ellen puntaroi.

 

 

Kuvataiteen maailma aukeaa 

 

Ensimmäiset kaksi vuotta taidelukiossa kului suomalais-venäläissuhteita tutkiessa

ja niihin perehtyessä, mutta ennen kaikkea kuvataiteeseen tutustuessa, sillä Venäjällä Ellenin koulutus painottui enemmän musiikin ja tanssin alalle.

 

– Juuri Suomessa löysin itsessäni kuvataiteilijan! Ja ylipäätänsä kiinnostuin kulttuurin merkityksestä, Ellen täsmentää.

 

Kolmantena vuonna elämä keskittyi ylioppilaskirjoitusten ympärille. Ennen penkkareita abit yöpyivät koulussa, sotkivat koulun ja pesivät sen penkkareiden jälkeen.

 

– Muun muassa kuvataidestudiot olivat käytössä koko yön ja jotkut tekivät radiolähetyksiä. Penkkaripukuja valmistettiin ja isossa salissa pidettiin tietokonekilpailut. Seuraavana koulupäivänä muut opiskelijat ihmettelivät, kun koulu oli niin sotkettu, ja me olimme siellä silmät punaisina. Se oli niin hauska kokemus,” Ellen muistelee.

 

Taidelukio oli oma maailmansa, joka tarjosi paljon yhteistä toimintaa opiskelijoille. Lisäksi Ellen tutustui tuolloin ensimmäistä kertaa muihin ikäisiinsä ulkomaalaisiin. Uutena asiana hänelle tuli myös ekaluokkalaisten testaus, sellaista ei ollut Venäjällä.

 

– Oppilaan ja opettajan välinen suhdekin on Venäjällä erilainen: etäisyyttä ja kunnioitusta on enemmän. Kaikesta ei uskalla kysyä opettajalta, vaan heitä hieman pelätään. Suomessa saa pomppia ja olla eri mieltä opettajien kanssa. Asioista voi puhua inhimillisellä tasolla, ja muokata opintoja omakohtaisemmiksi. Venäjällä tenteistä läpipääsytkin ovat ehdottomampi: jos jäät luokallesi tulosten perusteella, niin sitten jäät luokallesi, Ellen kertoo kulttuurieroista.

 

Parasta taidelukiossa olivat Ellenin mielestä opettajat. He olivat ymmärtäväisiä, ja osasivat suhtautua kärsivällisesti ja kunnioittavasti oppilaisiin.

 

– Matematiikan opettaja Vesa osasi suhtautua erityisen rennosti. Hän osasi ohjata painostamatta ja oli hyvin kärsivällinen, Ellen kiittelee.