Tärkeä tiedote

Olemme uudistaneet ja laajentaneet profiilitietoja käyttäjien toiveiden mukaisesti! Ole hyvä ja tarkista profiilissasi olevat tiedot ja täydennä korttia tiedoilla jotka haluat jakaa koulukavereittesi kesken.

HUOM! Suurten uudistuksen kunniaksi tarjoamme nyt kaikille palvelun käyttäjille
ILMAISEN vuoden kultajäsenyyden, jonka avulla saat palvelun kaikki ominaisuudet käyttöösi, jos:

    -  päivität profiilisi tietoja
    -  sallit Koulukaverit palvelun yhteistyökumppanien lähettää sinulle tarjouksia

Muistathan painaa sivun lopussa olevaan ”Tallenna tiedot” nappia muokattuasi profiilitietoja.

   

 

Mairen ensimmäinen koulupäivä

18.10.2012
O_puuro_256

Maire Vauhkosen perhe oli muuttanut alkukesästä omaan taloon kylän laidalle. Maire oli syksyllä 1952 innokas 7-vuotias tyttö, jonka ensimmäinen koulupäivä on kirkkaana mielessä vielä tasan 60 vuotta myöhemmin:

 

Odotin koulun alkua innoissani, sillä olin saanut tutustua koulumaailmaan jo edellisenä talvena, kun Moilasen Kerttu entisestä naapuristamme vei minut kuunteluoppilaaksi luokkaansa. Lukemaan, kirjoittamaan ja neulomaan olin oppinut jo viisivuotiaana pihan tyttöjen pitämässä kesäkoulussa, joten niitä jännitteitä ei ollut.

 

Olin menossa uuteen kouluun, joka oli valmistunut vuotta aikaisemmin ja oli hieno ja iso vanhaan puukouluun verrattuna. Äitikin oli ollut sitä rakentamassa, siivoojana rakennustyömaalla, joten tunsin jonkinlaista omistusoikeuttakin siihen kolmekerroksiseen, kermanväriseen kivitaloon, joka näkyi kotini kamarin ikkunasta.

 

Koulumatka ei siis ollut pitkä, enkä saattajaakaan tarvinnut, kun syyskuun alussa pujotin punaisen koululaukkuni olkapäältä ristiin uuden villatakin päälle ja astelin ylpeyttä tuntien koulutielle. Luokkatovereistani en tuntenut juuri ketään, sillä entisen kodin ystävät menivät vanhalle koululle.

 

Opettaja oli nuorehko ja mielestäni hirveän kaunis ja hieno - rintaneulat ja kaikki!

 

Oppitunneista en muista kuin piirrustuksen, sillä sain ensi kertaa tutustua vahaliituihin ja värilliseen piirustuspaperiin. Olipa hyvä piirtää sopivan kokoiselle  ja sileälle arkille, kun kotona oli vain käärepaperia ja sekin useimmiten käytettyä ja ryppyistä. Kaikki oli niin juhlallista ja ihanaa siihen asti kunnes ruokailu alkoi.

 

Limainen puuro pilasi kaiken

 

Vielä silloin, kun pulpetin kansi nostettiin vaaka-asentoon ja suojattiin kovalevyn palasella, ristittiin kädet ja opeteltiin sanomaan yhteen ääneen: "Herra siunaa ruokamme, ole aina luonamme", olin toiveikas. Mutta sitten alkoi mieli muuttua, kun opettaja kauhoi emaliämpäristä harmaata, limaista kaurapuuroa, johon oli sotkettu rusinoita ja lorautti suuresta kannusta maitoa sen päälle.

 

Olin jostain syystä kammonnut maitoa jo kaksivuotiaasta asti, enkä sen takia tykännyt puuroistakaan ja nyt oli edessäni kissankupin näköisessä emaliastiassa jotain hirveää kuraa, jota olisi pitänyt lusikoida alumiinilusikalla! Pyörittelin lusikkaa puuron päällä, mutta en voinut laittaa suuhuni.

 

Jossain vaiheessa opettaja huomasi, ettei kuppini tyhjene ollenkaan ja kehotti syömään. Yhden lusikallisen sain nieltyä puistatusten kanssa, mutta sitten tulikin jo itku.

 

En uskaltanut sanoa opettajalle, mistä kenkä puristi, vaan nuokuin puuroannokseni päällä vielä välitunnin ajankin ja tuhersin itkua.

 

Moitteiden kera opettaja vihdoin armahti minut ja sain viedä kuppini pois. Surkeasti alkoi kauan odotettu koulunkäyntini ja on kai sen takia jäänytkin niin hyvin mieleeni.

 

Kuva: Maire on kuvassa alarivissä, toinen tyttö vasemmalta.